Raportit
Terveisiä Virosta
( 18.04.2010 )
Perjantai 12.2, kello 17:45. Olen juuri kiirehtinyt kotiin äidinkielen ylioppilaskirjoituksista. Kotona ilokseni huomaan, että saan kuin saankin kaiken tarpeiston mahtumaan yhteen laukkuun. 16:00 Lauri Oksanen ja allekirjoittanut aloitamme matkamme kohti Helsinkiä. Matka sujuu varsin helposti ja vaivattomasti pysähdyksettä. Lauri ajaa ja minä nukun.
 Hieman ennen kahdeksaa kohtaamme etelä-suomen ET-vastaavan Sami Rahikaisen. Sama mies on suhteellisen merkittävä tekijä myöskin Viron puolella vastaavassa työssä. Samin autolla matkaamme lähiöravintolaan syömään jonka jälkeen poikkeamme hakemassa matkalle mukaan lähtevän Helsinkiläistuomari Antti Partasen. Jatkamme matkaa välittömästi kohti satamaa ja yritämme matkan aikana tavoittaa vielä erästä mukaan lähtevää pääkaupunkiseudun tuomaria, Markku Lönnbergiä. Noin tuntia ennen laivan lähtöä Lönnberg toteaa puhelimen välityksellä, että hänen joukkueensa oma ottelu loppui juuri jatko-ajan jäljiltä, ja että hän lähtee nyt Hyvinkäältä ajamaan satamaa kohti. Automatka ja laivaan pääsyn odottelu sujuu rattoisasti pohtiessa mitä kieltä kentällä tulisi käyttää Viron peleissä. Kävimme myös läpi tärkeimmät Viron kieliset solvaukset, joita kentällä saattaisi kuulua. Automatkan aikana sain myös lisänimen "Junnu" ollesani nuorin koko tuomarijoukkueesta.
 Istahdamme Tallinkin loistoristeilijän cafeterķaan ja saamme tiedon, että Markku on ehtinyt laivaan, jopa minuuttia ennen check-inin sulkeutumista. Liikkuminen ja sijoittuminen siis kunnossa tällä herralla. Laivamatkaa kestää noin kaksi tuntia, jonka aikana käydään läpi viikonlopun asettelut ja niiden muutokset. Jatkamme satamasta Samin autolla kohti Tallinnan keskustassa sijaitsevaa Viru-hotellia. Sami valistaa meitä toteamalla, että Tallinan keskustan liikenteessä selviää helpoiten ajamalla kuin paikalliset. Tällainen ajotapa on tosin lähellä aiheuttaa tavallisella kaupunkinopeudella (75km/h) muutamaan otteeseen kaikinpuolin vaarattomia (lähes) kolaritilanteita. Huoneiden jaossa selviää, että Markku ja Antti jakavat huoneen, Lauri ja Sami toisen. Allekirjoittaneelle jää vain parisängyllinen kaksio 21-kerroksesta (merinäköalalla), muiden tuomarien huoneistojen ollessa noin kymmenen kerrosta alempana. Urheilijanuorukaisena menen kiltisti 01:30 nukkumaan muiden ilmeisesti jatkaessa matkaa vielä hotellin yökerhoon.
08:30 olemme kaikki syömässä aamupalaa hotellin alakerrassa. Kaikki paitsi Lauri, joka oli syönyt omansa jo 07:00. Aamupalan jälkeen matkaamme kohti hallia. Hallina toimii Kiilin lukion liikuntahalli, joka on ihan oikea liikuntahalli, eikä mikään perinteinen koulun sali. Halli on kuulma vain muutaman vuoden vanha ja siltä se näyttääkin. Sami ja Lauri viheltävät ensimmäisen ottelun, joka on Viron miesten liigan ottelu. Taso on noin meidän M3D - mutta paljon rauhallisempana. Tuomarille ei juurikaan soiteta suuta eikä kukaan yritä vahingoittaa kanssapelaajia kentällä.
Seuraavaksi myös allekirjoittanut pääsee tositoimiin, parinani Antti. Ensimmäinen kosketukseni pillin kautta Viron salibandyyn oli naisten liigan ottelu. Vastakkain sarjan ylivoimaisesti paras joukkue sekä normaali keskitason harrastelijajoukkue. Tasoltaan tämä ottelu oli jotakuinkin N2D. Suunsoittoa tai vastaavaa protestointia ei ollut havaittavissa. Kyseinen kamppailu oli ensimmäinen viheltämäni yksittäinen ottelu. Nyt voi paukutella henkseleitä hyvillä mielin.
 Ottelu meni nopeasti ilman minkäänlaisia ongelmia. Saamani tarkkailupalaute oli: "Tänään mennään illalla ostamaan sulle hiusgeeliä tai sakset". Tästä vastuussa oli Lauri, joka taltioi ottelun myös videolle. Sami ja lauri jatkavat matkaa toiselle hallille viheltämään miesten liigaa ja minä jään katsomoon tarkkailemaan Markun ja Antin viheltelyä. Tässä miesten liigamatsissa oli jo enemmän säpinää, mutta tuomarikaksikko hoiti homman esimerkillisesti kotiin. Viron maajoukkueiden (ja monen sarjajoukkueenkin) valmentaja kyyditsee meidät takaisin hotellille. Hotellilla meitä odottaa sauna ja pieni poreellinen uima-allas. Tarjolla on myös paikallisten panimoiden virvokkeita. Saunan jälkeen menemme aterioimaan Amarilloon nauttimaan lisää virvokkeita. Viron salibandyliiton piikkiin tietysti. :)
 Ruokailun jälkeen siirrymme hotellin saluunaan, josta löydämme kevyehkössä humalatilassa toikkaroivia kovaäänisiä suomalaisvanhuksia laulamassa karaokea. Tästä järkyttyneenä menemme tutkimaan hotellin yökerhoa. Yökerhossa sattuu ja tapahtuu. Kollegani yhdessä tuumin toteavat, että "junnun on päästävä näkemään Tallinnaa". Näinollen minut lähetetään kaupungille. Perjantaina kassia pakatessani uskoin lähteväni vain urheilemaan, joten olin aseistautunut vain I-P Airolalta lainaamallani Kessetin tuulipuvulla. Ulkona oli varsin kylmä, mutta siinä hurmoksessa sitä en tietty huomannut. Palattuani kierrokselta takaisin hotellille ja yritettyäni tilata Coca-colaa tulivat helsinkiläiset kollegani väliin ja estivät tämän toimituksen tilaten minulle jotakin aivan muuta. Lopulta kuitenkin tajusin mennä nukkumaan.
Aamulla kaikkia meitä (paitsi Lauria, joka oli onnellisesti mennyt nukkumaan jo Amarillon jälkeen) odotti hilpeä herätys kello 08:00. Aamupalan jälkeen lähdimme jälleen kohti Kiiliä. Aamu alkoi osaltani M2D-pelillä, joka oli lähes puulaakisalibandya. Hienoa Viron sarjoissa on se, että jokaisessa pelissä on paikallisen liiton nimeämä toimitsija, "Table Referee". Toisin kuin Suomen ala-sarjapeleissä, täällä toimitsijat osaavat asiansa vähintäänkin loistavasti. Kentällä pelaajat tuntuivat ymmärtävän paremmin suomea kuin englantia. Välillä tosin tuomareille tarjottiin näkemyksiään venäjän kielellä. Koimme myös tilanteen jossa vihelsin oikeaoppisesti jäähyn mutta yksikään rikkoneen joukkueen pelaaja ymmärtänyt mitä tapahtuu. Pelaaja piti viedä istumaan penkille ennenkuin hän käsitti, että jäähyhän se oli. Tahatonta komiikkaa peleihin toi myös jokaisessa ottelussa toiminut kuuluttaja. Jäähykoodit eestiksi olivat välillä hilpeyttä herättäviä. "Number neliteist kaks minutit ohtlik mängutüüp ja number kakskümmend kaheksa kaks minuti käega mängimine"
 Illalla menimme seuraamaan viron miesten liigan kärkikamppailua, jossa oikeutta jakoivat Antti ja Markku. TTÜ:n halli oli ilmeisesti käsipalloa varten rakennettu, mutta palveli myös meidän jalon lajimme tarkoituksissa mainiosti. Katsomot laskeutuivat lattiatasosta alaspäin ja kenttä sijaitsi lattiaa alempana. Ottelu oli lähes M1D-tasoa. Tästä alkoikin sitten kotimatka. Ensin lautalla Helsinkiin, ja sitten auton vaihto Samin luona. Pikaiset hyvästit ja ajomatka kohti Jyväskylää alkaa unisissa tunnelmissa. Allekirjoittanut nukkuu lähes koko matkan, joten se kuluu varsin nopeasti. 03:00 olemme perillä Kuokkalassa ja kiireellä syöksyn nukkumaan. Aamulla sitten pirteänä kipitän kirjoittamaan YO-englantia. :)
Jyväskylässä,
16.2.2010 + 20.3.2010
Iiro Nahkamäki
|
|
|
|
